Pyöräily vuonna 2020 ja liikennepolitiikka

Törmäsin hiljattain Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuun, jossa käsiteltiin kävelyn ja pyöräilyn strategista linjausta vuoteen 2020. Lyhyesti linjaus sisältää seuraavat kohdat:

  1. 20 prosenttia enemmän kävely- ja pyörämatkoja
  2. Lisää arvostusta ja motivointia
  3. Lyhyet etäisyydet sekä miellyttävä ja turvallinen liikkumisympäristö
  4. Tahtoa ja yhteistyötä, rahoituksen uutta suuntaamista ja lainsäädäntömuutoksia sekä riittävää seurantaa

Julkaisussa oli muutama pointti, jotka herättivät ajatuksia. Ensimmäisenä kohta, jonka mukaan: ”Liikenteen suunnittelussa kävelyä ja pyöräilyä käsitellään erillisinä liikennemuotoina ja liikenneratkaisuissa ne otetaan huomioon tasavertaisina muiden joukossa.” Sivusin asiaa aikaisemmin kirjoituksessani, jossa pohdin australialaisia liikennejärjestelyjä pyöräilijän näkökulmasta.

Mielestäni kävelyn kannalta ollaan huomattavasti pidemmällä asiassa, sillä Suomessa useassa paikassa jalankulkijalla on vähintäänkin kohtuullinen mahdollisuus liikkumiseen. Esimerkiksi kotikaupungissani Australiassa jalkaisin kulkeminen on kertaluokkaa huonomalla tasolla. Tähän vaikuttaa huono valaistus, suojateiden vähyys, puutteellinen näkyvyys useassa risteyksessä sekä jalankulkuväylien kapeus. Tosin lähestulkoon poikkeuksetta autoilija pysähtyy suojatien eteen ja antaa jalankulkijalle rauhan tien ylittämiselle.

Risteyksen näkyvyys mallia Australia…

Toisaalta pyöräilyn kannalta Suomella olisi paljon oppittavaa – ei vain teknisten suunnitteluratkaisujen osalta. Myös asenteet vaativat mielestäni muutoksen, jotta pyöräilijät saisivat tasavertaisen aseman.

Toinen kohta joka herätti ajatuksia kuuluu seuraavasti: ”Lapset ja nuoret kulkevat nykyisin noin puolet matkoistaan jalan tai pyörällä. On arvokas asia, että Suomessa suurin osa lapsista voi itse kävellä tai pyöräillä kouluun ja harrasteisiin sekä liikkua omatoimisesti lähiympäristössään. Kehityksen suunta on kuitenkin huolestuttava. Lasten kuljettaminen kouluun ja harrasteisiin lisääntyy, kasvava osa nuorisosta kulkee polkupyörän sijasta…” Olisiko tässäkin taustalla se tosiasia, että matkat kasvavat? Lähiympäristö ei pysty enää tarjoamaan kouluja tai harrastepaikkoja?  Strategian linjaus (nro 3) kyllä ottaa kantaa tähän, mutta mitkä ovat käytännön eväät lyhyempien etäisyyksien saavuttamiseen? Ideologisesti hyvä tavoite – käytännössä vaikea saavuttaa.

LVM:n ”Kävelyn ja pyöräilyn  valtakunnallinen strategia 2020” löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Mainokset
Kategoria(t): Lähdekirjallisuus, Yleistä Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s