Nöyryyden oppitunti ylämäkilenkillä

Olen polkenut suurimman osan lenkeistäni enemmän tai vähemmän tasamaalla. Reilu viikko sitten tein poikkeuksen – kävin (hölmöyksissäni) kiipeämässä yhden paikallisista ”vuorista”.

Ensimmäinen etappi oli 800 metriä 14 prosentin nousulla. Sitä seurasi hieman helpompaa ennen toista koitosta, joka oli 2,8 kilsaa 10 prosentin nousulla. Kaikkiaan nousua oli noin 330 metriä reilun 10 kilsan matkalla. Nousun jälkeen nokka takaisin päin. Siitähän se hupi sitten alkoikin…

Nyppylän profiili ja karu totuus nopeuksista….

Ylämäki oli oma lukunsa. Mikä lie ollut, mutta pari kertaa piti pysähtyä syljeksimään. Voima ei tuntunut riittävän millään kampeamaan filllaria ylös mäkeä. Onko selitys liian ”nopeissa” hammasratapakoissa vai yksinkertaisesti voiman puutteessa? Joka tapauksessa mäki otti miehestä turhat luulot pois ja palautti ajatukset takaisin maanpinnalle.

Alas päin tulitiinkin sitten aika haipakkaa. Nopeus nousi näppärästi sinne 60km/h tietämille, vaikka jarru oli koko ajan hyppysillä. Ensimmäisen mutkan jälkeen piti palauttaa mieleen kirjallisuudet luvut, joissa puhuttiin alamäkiajosta: Ajolinja, jarrutus, poljin asento jne. jne. Pelko kyllä yritti vallata mielen parissa kohtaa.

Tien pinta oli aivan hirveä, sillä asfaltti oli todella karheaa laatua. Ylämäkeen se tuntui olevan ylimääräinen jarru ja vastaavasti alamäkeen ajettaessa se aiheutti näkökentään kivaa värinää. Alaspäästyä olo tuntui varsin ”hierotulta”.

Mäkiosuutta seurasi kymppi tasaista laaksopätkää, jossa tienpintakin oli siliämpää. Osasi  taas arvostaa ”helppoa” ajoa kummasti…

Mikä pisti sitten nöyräksi? Tietoisuus siitä, että samassa rinteessä pidetään seuraavana aamuna 22 kilsan juoksukilpailu. Kyllähän sitä aina pyörällä – mutta että vieläpä juosten… huh huh… Voittaja-aika oli muuten 1:25…

Kiitos huoltojoukoille (eli vaimolle ja lapsille) matkan varrella!

14 prosentin mäki alkaa olla ohi – en ole vielä tässä vaiheessa joutunut syljeksimään…

Mainokset
Kategoria(t): lenkit | Avainsanat: | Kommentoi

Aivan mahtava kiertoliittymä pyörille – case Alankomaat!

Näköjään tämmöisiäkin tehdään – vaatii vain tahtoa ja halua! Myös muualla näyttää olevan vastaavanlaisia – miksei meillä Suomessa?

Lisää kuvia ja tekstiä löytyy täältä.

Kategoria(t): Liikenneratkaisut, Yleistä | Avainsanat: | Kommentoi

Satulan säädöt ja selkävaivat

Lähdin tänään rauhalliselle hieman pidemmälle lenkille. Puolen välin jälkeen alaselkä alkoi mennä jumiin ja jouduin säätämään satulaa kesken matkan. Muutoinkin olen muutaman lenkin aikana kokeillut erillaisia satulan säädön variaatioita, mutta sopivaa ei ole oikein löytynyt.

Laitoin kerralla noin 10mm ylemmäs ja ajo tuntui heti paremmalta. Muutaman kilometrin jälkeen ruuvasin penkkiä vielä noin 5mm ylemmäs. Vaikutus oli uskomaton – selkä tuntui heti paremmalta ja loppulenkki menikin sitten mukavasti. Kotona selän jumiutumisesta ei ollut tietoakaan.

Satulani kallistuksen säätö tuntuu olevankin sitten oikea taiteenlaji. Jos satulan nokka on hyvässä asennossa ”normaalitankolta” ajattavaksi, niin aerotangolta poljettaessa sukukalleudet joutuu koville. Jos nokkaa laskee yhtään liikaa, satulasta tuntuu liukuvan pois. Kyse on siis hyvin pienistä muutoksista. Nyt nokka taitaa olla himpun verran liian alhaalla, mutta seuraava pykälä säädöissä nostaisi vastaavasti nokkaa aavistuksen liian ylös…

Pituussäätö tuntuu olevan sitten hieman fiilispohjainen. Joskus on parempi ajaa muutaman millin edempää ja joskus hieman taempaa. 5-10mm siirto tässä suunnassa tuntuu riittävän muuttamaan ajoasentoa erityisesti polkemisen tehon suhteen.

On se vain uskomatonta, että näinkin pienet säädöt vaikuttavat niin paljon! Jos et ole säätänyt satulaa aikoihin, niin mielestäni kannattaa kokeilla rohkeasti erillaisia säätöjä. Muista kuitenkin pistää pienet tussimerkit ennen säätökikkailua – niin voi palata entiseen.

Jos joku asiantuntija lukee tätä juttua, niin ohjeita satulan säätämiseen, nivelten kulmiin jne. otetaan mielellään vastaan!

Kategoria(t): Säädöt | Avainsanat: , | Kommentoi

Väline harjoitusten seurantaan – SportTracker

Aikaisemmin minulla oli pyörässäni nopeusmittari, joka mittasi perusarvot: ajan, nopeuden, keskinopeuden jne. Yksinkertainen ja kevyt väline jolla pärjäsi hyvin. Yhtenä päivänä mittari tippui sitten lattialle ja meni ”särki”.

Pohdin sijoitanko uuteen noin 15 euroa maksavaan mittariin – päädyin etsimään toisenlaista vaihtoehtoa. Katselin netistä sykemittareita, joihin saa liitettyä GPSää, kadenssia ja muita vimpaimia. Aivan älyttömän hintaisia värkkejä! Lisäksi useassa sykemittarissa (poislukien Garmin Forerunner 610/910) pitää ottaa erillinen GPS-palikka mukaan, jos haluaa tallentaa reitin. Just joo – ihan niin hifisti en ole, että viitsisin värkkäillä moisen kanssa lenkille lähtiessäni. Mitä enemmän samassa paketissa, sen parempi. Entä sitten tietojen purku… Monessa mallissa siihenkin pitää olla jos jonkin moista telinettä, jotka ovat aina hukassa.

Muistin sitten, että käly oli käyttänyt hiihtolenkillä iPhonen appsia, joka tallensi reitin ja lenkkiin liittyvän datan. Suuntasin katseen Applen sivuille ja latasin sieltä iPhoneeni aivan loistavan sovelluksen – vieläpä ilmaiseksi!

Kyseessä on suomalaisten kehittämä SportTracker -sovellus, jonka avulla voi kerätä paikkatietoon perustuvaa dataa lenkistä. Sovelluksen tuottaman tiedon voi sitten tallentaa nettipäiväkirjaan.

Sovellus hyödyntää puhelimen GPS -paikanninta ja toimii pääsääntöisesti hyvin. Parasta hommassa on, että samassa paketissa kulkee paikannin, puhelin ja musiikkisoitin. Mukana on siis karttapohjainen navigaattori harjoituksen tallennuksella! Olen pitänyt puhelinta mukana myös juoksulenkeillä, jolloin on kiva kuunnella musiikkia.

Joihinkin puhelinmalleihin saa liitettyä myös sykevyön. Itse en ole katsonut sitä tarpeelliseksi – tosin sykevyötä ei taida edes saada iPhoneen.

Tilasin netistä vielä pyörään sopivan puhelintelineen, joka asettui parin Lego-palikan avulla varsin ”näppärästi” aerotankoon. Ohjaintankoon teline kiinnittyy ilman Legojakin…

Plussat:

  • ilmainen (…siis jos omistaa sopivan puhelimen)
  • toimii yllättävän hyvin
  • yhdistää puhelimeen lähes kaiken tarvittavan
  • harjoituksen aikana on olemassa kolme näyttövaihtoehtoa
  • päivä/yö näyttö
  • puheohjaus toimii hyvin (varsinkin juostessa on kiva saada tietoa kuulokkeiden kautta pace-nopeudesta)
  • harrastelijalle riittävät analysointimahdollisuudet
  • harjoitusten purku nettisovellukseen tapahtuu lähes automaattisesti lähiverkon kautta = vaivaton ja varma tapa!
  • voi jakaa vaimon (…ja kavereiden) kanssa harjoitusdataa.

Miinukset:

  • katvealueissa toisinaan häiriöitä
  • päiväkirjaan ei voi määrittää omia harjoituksia, esimerkiksi kahvakuulaa (toki siellä on Other -vaihtoehto)
  • SportTracker telineen asennus voi vaatia Lego-palikoita
  • kadenssianturi puuttuu tyystin
  • kaikkiin puhelinmalleihin ei ole saatavilla sykevyötä
  • hieman hankala heille, jotka eivät osaa perusenklantia.

Voin suositella!

P.S. Poikani 3 vee ja tyttäreni 5 vee tulivat katsomaan juuri viereeni tämän jutun kirjoittamista. Poikani kysyi: ”Onko täällä uutisia?”, johon tyttäreni ehti vastata ennen kuin sain suutani auki: ”Ei, täällä on kirjoitusvirheitä”. 🙂 🙂

Kategoria(t): Välineet | Avainsanat: | Kommentoi

Työmatkapyöräily – kivaa se on auringon paistaessa

Ajan päivittäin töihin pyörällä ja matkaa suuntaansa kertyy aikalailla 3 km. Tämä onkin ensimmäinen kerta työurani aikana, kun voin taittaa työmatkani pyörällä. Toki pitää muistaa, että Australiassa on hieman ”pidempi” ajokausi.

Pohdiskelin asiaa syvällisemmin tänä aamuna, kun poljeskelin töihin. Vaikka matka on noinkin lyhyt, ”ylimääräisiä” harjoituskilometrejä kertyy vuoden mittaan ihan kivasti – noin 1400 km.

Olen huomannut, ettei sade haittaa juurikaan työmatkan taittamista fillarilla, kunhan pukeutuminen on asianmukaista. Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että allekirjoittaneella olisi aina sadetakki edes mukana työmatkalla… Ongelmat tulevat vasta siinä vaiheessa, kun sade on jatkunut muutaman päivän taukoamatta. Alkuvuodesta vesi nousi sen verran korkealle työmatkareitilläni, että päätin turvautua autokyytiin. Pyöräteillä oli kauttaaltaan vettä puolesta metristä metriin.

Työmatkapyöränä minulla on marketista ostettu halvin mahdollinen tusinapyörä. Hintaa pyörällä oli 69AUD eli noin 50 euroa. Ihan kelpo peli ja ajaa asiansa. Vaihteitakin on liki 20 ja merkki on Cyclops.

Voi olla, että palattuani Suomeen ja istuessani jälleen kerran pääkaupunkiseudun kehätien ruuhkassa muistelen kaihoisasti työmatkaani täällä… Toki voisihan sitä hakeutua asumaan seudulle, jossa ruuhkan sijasta voisi valita fillarin. Vahinko vaan, että suurin osa potenttiaalisista työpaikoistani sijoittuu kehä 3 sisäpuolelle ja auto ruuhkamatkoineen jäävät väistämättä ainoaksi ”järkeväksi” vaihtoehdoksi.

Kategoria(t): Yleistä | Avainsanat: | Kommentoi

Michelin Pro 3 Race renkaat: Pika-arvio

Nyt on sitten ensimmäinen lenkki takana uusilla renkailla, joiden hankinnasta kirjoittelin aikaisemmin.

Renkaat tuntuvat rullaavan paremmin ja melu on pienempi mitä edellisillä Continentaaleilla. En tiedä oliko syynä uusien kumien uutuuden viehätys, mutta keskinopeus oli 1-2 km/h korkeampi mitä aikaisemmin.

Voiko renkailla olla todella näin iso vaikutus? Kertokaa jos olette viisaampia asian suhteen! Miten sitten liimattavat ”tuubit”? Onko kyseessä aivan uusi ulottovuus rullaamiseen?

Edit 31.3.2013: Näin kävi toiselle renkaalle…

Kategoria(t): Välineet | Avainsanat: | Kommentoi

Pyöräily vuonna 2020 ja liikennepolitiikka

Törmäsin hiljattain Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuun, jossa käsiteltiin kävelyn ja pyöräilyn strategista linjausta vuoteen 2020. Lyhyesti linjaus sisältää seuraavat kohdat:

  1. 20 prosenttia enemmän kävely- ja pyörämatkoja
  2. Lisää arvostusta ja motivointia
  3. Lyhyet etäisyydet sekä miellyttävä ja turvallinen liikkumisympäristö
  4. Tahtoa ja yhteistyötä, rahoituksen uutta suuntaamista ja lainsäädäntömuutoksia sekä riittävää seurantaa

Julkaisussa oli muutama pointti, jotka herättivät ajatuksia. Ensimmäisenä kohta, jonka mukaan: ”Liikenteen suunnittelussa kävelyä ja pyöräilyä käsitellään erillisinä liikennemuotoina ja liikenneratkaisuissa ne otetaan huomioon tasavertaisina muiden joukossa.” Sivusin asiaa aikaisemmin kirjoituksessani, jossa pohdin australialaisia liikennejärjestelyjä pyöräilijän näkökulmasta.

Mielestäni kävelyn kannalta ollaan huomattavasti pidemmällä asiassa, sillä Suomessa useassa paikassa jalankulkijalla on vähintäänkin kohtuullinen mahdollisuus liikkumiseen. Esimerkiksi kotikaupungissani Australiassa jalkaisin kulkeminen on kertaluokkaa huonomalla tasolla. Tähän vaikuttaa huono valaistus, suojateiden vähyys, puutteellinen näkyvyys useassa risteyksessä sekä jalankulkuväylien kapeus. Tosin lähestulkoon poikkeuksetta autoilija pysähtyy suojatien eteen ja antaa jalankulkijalle rauhan tien ylittämiselle.

Risteyksen näkyvyys mallia Australia…

Toisaalta pyöräilyn kannalta Suomella olisi paljon oppittavaa – ei vain teknisten suunnitteluratkaisujen osalta. Myös asenteet vaativat mielestäni muutoksen, jotta pyöräilijät saisivat tasavertaisen aseman.

Toinen kohta joka herätti ajatuksia kuuluu seuraavasti: ”Lapset ja nuoret kulkevat nykyisin noin puolet matkoistaan jalan tai pyörällä. On arvokas asia, että Suomessa suurin osa lapsista voi itse kävellä tai pyöräillä kouluun ja harrasteisiin sekä liikkua omatoimisesti lähiympäristössään. Kehityksen suunta on kuitenkin huolestuttava. Lasten kuljettaminen kouluun ja harrasteisiin lisääntyy, kasvava osa nuorisosta kulkee polkupyörän sijasta…” Olisiko tässäkin taustalla se tosiasia, että matkat kasvavat? Lähiympäristö ei pysty enää tarjoamaan kouluja tai harrastepaikkoja?  Strategian linjaus (nro 3) kyllä ottaa kantaa tähän, mutta mitkä ovat käytännön eväät lyhyempien etäisyyksien saavuttamiseen? Ideologisesti hyvä tavoite – käytännössä vaikea saavuttaa.

LVM:n ”Kävelyn ja pyöräilyn  valtakunnallinen strategia 2020” löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Kategoria(t): Lähdekirjallisuus, Yleistä | Avainsanat: , , | Kommentoi