Pyöräkaistat – case Australia

Pyöräilijänä on useasti orpo olo. Jalkakäytävät eivät sovi nopeatempoiseen ajoon, vaikka niissä olisi omat kaistat pyöräilijöille. Vastaavasti ajoneuvoliikenteen seassa olet enemmän maalitaulu kuin tasavertainen väylän käyttäjä. Tältä siis tuntuu ainakin Suomessa. Parannusta on kuitenkin luvassa, sillä viimeaikoina on aloitettu panostamaan liikennesuunnittelussa myös pyöräilijään. Kaupunkeihin on rakennettu erillisiä pyöräkaistoja ja ”baanoja”. Hyvä niin – pyöräilyn edistämisen yksi lähtökohta on varmasti turvalliset, toimivat ja asianmukaiset pyöräilyväylät.

Australiassa ajokausi on ympäri vuoden ja useissa kaupungeissa on panostettu selkeästi pyöräilyn edistämiseen. Kotikaupungissani pyöräkaistoja ”rakennetaan” jatkuvasti lisää. Etenkin väylien peruskorjauksessa tien reunaan lisätään pyöräilijöille oma kaista. Kaista erotetaan sulkuviivalla ja se merkitään asiaankuuluvin maalauksin. Risteysalueella pyöräkaistan väri on vihreä, joka pitää selkeästi autot omalla kaistallaan. Pyöräkaista menee risteyksissä 1-2 metriä autokaistan edelle, jolloin pyöräilijä ei jää auton kuljettajan ”pimeään kulmaan”. Tämä parantaa turvallisuutta etenkin risteyksestä lähdettäessä. Suomessakin taitaa olla pari tällaista ratkaisua?

Pyöräkaistaa ei ole aina pyhitetty pelkästään pyöräilijöille. Joissakin paikoissa autot voivat käyttää kaistaa kääntymiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että auton kuljettajan on todella ”kunnioitettava” pyöräilijää ja luovuttava itsekkäästä ajotavasta. Paikallisten keskuudessa tämä ei ole ongelma. Pyöräijöille annetaan tilaa ja riittävä turvaetäisyys.

Toki autoilijoiden ja pyöräilijoiden suhde tuntuu riippuvan paljon kaupungista. Kävin pari viikkoa sitten työmatkalla Melbournessa. Voin kyllä todeta, että siellä pyöräily kukoistaa ja liikenteessä näkyi todella paljon pyöräilijöitä. Juttelin asiasta taksikuskini kanssa, joka antoi oman näkemyksensä asiaan: Pyöräilijöitä oli hänen mukaansa aivan liikaa. Toisaalta näin liikennevaloissa yhden pyörän, jonka tankoon oli liimattu tarra ”F**k taxis”. Jos taksikuskini edusti keskimääräistä kuljettajaa, niin tarra kyllä oli ihan kohdallaan – sen verran hulvatonta ja reipasta meno kuskilla oli…

Kotikaupunkini liikennesuunnittelijat ovat ihastuneet kiertoliittymiin, joita tässä pitäjässä riittää. Suuremmilla pääväylillä yleinen kiertoliittymätyyppi on kaksikaistanen, jonka reunassa kulkee pyöräkaista. Jos liittymästä haluaa kääntyä oikelle (huom! liikenne on vasemman puoleinen), niin pyörällä on mentävä rohkeasti liikenteen mukaan ja käytettävä autoilijoiden kaistaa. Tämä ei ole ongelma, sillä paikalliset antavat hyvin tilaa ja aikaa. Muutoinkin olen käyttänyt kiertoliittymissä autokaistaa, sillä pyöräkaistoille kertyy helposti kaikenlaista roskaa ja sirpaletta. Kauhulla odotan sitä ensimmäistä kertaa, kun rengas puhkeaa kesken kiertoliittymän.

Kiertoliittymissä on omat kaistansa pyöräilijöille.

Yhteenvetona kotikaupunkini (Australia) pyöräteistä:

Hyvää ja positiivista 🙂

  • niitä on paljon ja niitä rakennetaan lisää
  • risteykset joustavia ja turvallisia pyöräilijöille
  • kiertoliittymien yleisyys edesauttaa joustavuutta ja karsii turhia pysähtelyjä
  • kaistat värjätätty useassa paikassa vihreäksi, etenkin risteykset
  • riittävän leveitä ja tien geometria tukee kovaa menoa
  • kohtelias ajoneuvoliikenne

Parannettavaa ja pyyhkeitä 😦

  • huonosti valaistuja
  • puhtaanapito usein heikolla tasolla
  • liian monessa paikkaa parkkipaikat liian lähellä pyöräkaistaa (…autoilijoiden oven avaaminen riski)
Mainokset
Kategoria(t): Turvallisuus, Yleistä Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s